Joutsiniemen tilan historiaa
Joutsiniemi on peräisin ainakin 1400-luvulta. Asiakirjatietojen puuttuessa sen ikää on tarkemmin vaikea määritellä ja samoin sen omistajia ja isäntiä. Tiihalan ja Joutsiniemen välistä rajaa koskevassa asiakirjatiedossa (v. 1693) todetaan, että Joutsiniemen omisti v. 1427 Ylä- Satakunnan kihlakunnantuomari Pentti Lyytikänpoika (Dieknin). Kun vielä otetaan huomioon Joutsiniemen sijainti (kartta) kalastuksellisesti merkittävän Sarsankosken rannalla ja kalastuksen asema yleensäkin silloisten asutusten taloudessa, näyttäisi todennäköiseltä, että Joutsiniemi olisi peräisin 1400-luvun alkupuolelta, mahdollisesti jo 1300-luvulta.
1400-luvulla on Joutsiniemi kuulunut Vääksyn rälssisäterin tiluksiin, mutta ajan mukana siitä muodostui erillinen säätyläistila. Vuonna 1581 määräsi Juhana III, että hänen Kaarina Hannuntyttärelle lahjoittamansa Vääksyn kartanon tuli mennä perintönä Kaarinan ja hänen yhteisille lapsille. Asiakirjoista ei selviä, miksi Joutsiniemen kuitenkin tuolloin peri vapaaherra Karl Stenbock, jonka isä Juhana 111 ei ollut. Vuonna 1619 Stenbockin leski panttasi tilan sisarpuolensa tyttärelle Brita De la Gardielle, joka oli naimisissa valtionvarainhoitaja Jesper Matinpoika Cruusin kanssa. Britan kuoltua (1645) omistivat Joutsiniemeä hänen poikansa eversti Lars Cruus, tämän poika eversti Gustaf Cruus sekä vävy, myöhempi kamarikollegion presidentti Fabian Wrede. Tässä vaiheessa ovat Joutsiniemen omistajat olleet virkamiehiä ja vaihtuneet varsin usein osaltaan liittyen Vääksyn perimys- ja lahjoituskysymyksiin.
Joutsiniemi peruutettiin kruunulle reduktiossa v. 1686, – ilmeisesti jonkin erehdyksen johdosta, sillä tilahan oli vanhaa rälssiä. Siitä muodostettiin ratsutila, jonka asujaoikeus annettiin nimismies Johan Bågalle. Se oli tämän jälkeen kruununluontoinen ja ostettiin perinnöksi vasta v. 1792. Ratsutilaan kuuluvaksi luettiin myös Jokioisten Seppälä, jonka asuja viljeli sitä Joutsiniemen lampuotina aina 1800-luvun puoliväliin saakka.
Bågat omistivat Joutsiniemen kolmessa polvessa vuodesta 1686 vuoteen 1797. Johan Bågan jälkeen nimismies Karl Båga ja sitten tämän pojat, luutnantit Axel Fredrik Båga ja Karl Gustaf Båga. Vuonna 1793 möi koko Joutsiniemen haltuunsa lunastanut Axel Båga puolet Joutsiniemestä esikuntakapteeni Sven Leijonmarckille, mutta myöhemmin hänen ilmoitetaan myyneen koko ratsutilan (1797) everstiluutnantti Karl Henrik Ehrenstolpelle. Mahdollisesti se puolikas, joka aikaisemmin oli myyty, oli palautunut Bågan haltuun velkojen selvittelyssä sillä Joutsiniemi oli tähän aikaan monien henkilöiden saatavista kiinnitetty. Myöhempi Oulun läänin maaherra Ehrenstolpe ei pitkää aikaa pitänyt tilaa, vaan möi sen (1806) Bågan serkulle pitäjänapulainen (kappalainen) Anders Johan Steenille. Steenin jälkeen (1834) tila tuli hänen vävynsä luutnantti Otto Fredrik Armfeltin ja sitten (1858) Sorolan entisen omistajan rovasti Liljenstrandin lesken sekä tämän vävyn professori Immanuel Ilmonin omistukseen. Ilmonilta osti maanviljelijä Simo Heikinpoika Joutsiniemi 29.10.1860 päivätyllä kauppakirjalla Joutsiniemen, joka oli jo ollut hänelle vuokrattuna vuodesta 1851.
Tästä lähtien on Joutsiniemen suku omistanut Joutsiniemen tilaa seuraavasti:
1860 - 1902 Simo Joutsiniemi
1902 - 1919 Johan Adolf Joutsiniemi
1919 - 1949 Ilmari Joutsiniemi
1949 - 1971 Olli Joutsiniemi
1971 - 1974 Olli Joutsiniemen perikunta
1974 - 2013 Pekka Joutsiniemi
2013 - Jussi Joutsiniemi
(Lähde: Längelmäveden seudun historia I ja II)
Joutsiniemi vuonna 2014
Joutsiniemi on nykyään viljantuotantotila. Pinta-ala on maanostojen jälkeen lisääntynyt suunnilleen sodan jälkeisiä pakkolunastuksia edeltävälle tasolle. Tilan kokonaispinta-ala on noin 450 hehtaaria, josta peltoa 113 hehtaaria ja metsää noin 330 hehtaaria. Palkattua työvoimaa Joutsiniemessä on 2 - 3 henkilöä.
Joutsiniemi-suku
Joutsiniemi-suku polveutuu Kuhmalahden Annala-suvusta, josta ensimmäisenä aikakirjoissa mainitaan talollinen Mikko Patus Kuhmalahden Vehkapuntarin kylästä 1540-56. Hänen jälkeensä on seurannut yhdeksän kuhmalahtelaista sukupolvea 1800-luvun alkuun mennessä, jolloin Heikki Simonpoika tultuaan 1810 avioliittonsa kautta Kangasalan Kerppolan ratsutilan isännäksi, siirtyi Kuhmalahdelta Kangasalle. Hänen seitsemästä lapsestaan oli Simo Heikinpoika keskimmäinen.
Simon ostettua itselleen Joutsiniemen ratsutilan 1860, hän otti myös Joutsiniemi-nimen. Tässä sukuselvityksessä katsotaan Simo Joutsiniemi ensimmäisenä Kangasalla syntyneenä sukupolvena Kangasalan Joutsiniemi-suvun ”kantaisäksi” ja suvun kehitystä seurataan yksityiskohtaisesti hänestä alkaen.
Joutsiniemen suvun polveutumista Annala-suvusta on kuvattu Simon sukutaulussa. Annala-suvun varhaisempiin vaiheisiin voi lähemmin perehtyä Suomen Sukututkimusseuran julkaisun n:o 19 ”Uusi Sukukirja II” avulla, joka sisältää selvityksen myös Annala-suvusta. Teoksen on toimittanut G. Soininen.